Digitalisaatiokehitys vauhdittuu läpi organisaatioiden aluksi erittäin paljon. Pelko aikaan ja paikkaan sidottua toimintaa koettelevasta ulkoisesta shokista on vahvasti mielessä. Varautuminen shokkiin ja toiminnan jatkuvuuden varmistaminen ääriolosuhteissa pysyy prioriteettilistalla. Toisaalta aika pandemian kanssa on opettanut, että liiketoimintaa voi tehdä monella eri tavalla menestyksekkäästi, jonka vuoksi uusien ansaintamallien testaaminen jatkuu kiivaana. Uskoakseni pandemian jäljiltä on kerrottavissa useita esimerkkejä onnistuneesta sinisen meren strategiasta, joka kannustaa kehittämään.

Ajan kuluessa digitalisaatioaalto kuitenkin heikkenee, jollei teknologia kehity riittävästi. Paine aidosti useampia eri aisteja puhuttelevan virtuaalitodellisuuden tai sulautetun todellisuuden kehittämiselle kasvaa. Ihmisten vahva kaipuu kasvokkaiseen kontaktiin perustuu kokonaisvaltaiseen aistikokemukseen, jota teknologia ei Matti Meikäläiselle vielä tarjoa. Tämä vuoksi globaalit teknologiajätit investoivat valtavasti tekoälyyn, koneoppimiseen ja erilaisiin virtuaali- ja sulautetun todellisuuden teknologioihin.

Pohdin vuosi sitten yksinkertaista tapaa jäsentää digitalisaatiohankkeita, joita yrityksissä tämän vuosikymmenen aikana toteutetaan::

• Yrityksen rajojen sisäpuolella tapahtuvassa digitalisaatiossa on kyse standardoitujen tietomallien ja ohjelmistojen ominaisuuksien kilpailijaa oivaltavammasta hyödyntämisestä osana yhteistyötä, tekemistä ja johtamista
• Yrityksen rajojen ulkopuolella tapahtuvassa digitalisaatiossa on kyse asiakkaiden tarpeiden ja ostokäyttäytymisen muutosten tahdissa räätälöidyistä palveluista ja harvoista yksisarvisista, jotka luovat kokonaan uusia tarpeita tai tapoja kuluttaa palveluita
• Tekoälyä ja koneoppimista hyödyntävistä digitalisaatiohankkeista tulee valtavirtaa – dataan pohjautuvat liiketoimintamahdollisuudet kokonaisissa arvoketjuissa saavat jatkuvasti laajemmin huomiota

Mielenkiintoista on nähdä, millaiselta pohjalta ponnistavat yhtiöt kohdentavat hankkeitaan sisäiseen ja ulkoiseen digitalisaatioon. Ovatko ulkoisen digitalisaation edelläkävijät niitä toimijoita, joilla kassa riitti, mutta pandemia muodostui pakoksi keksiä pyörä uudelleen? Vai sittenkin suuria ja stabiileita organisaatioita, jotka voivat testata uusia ansaintamalleja ”kaikessa rauhassa”? Entä miten organisaatioiden johtamiskäytännöt ja yhteistyön pelisäännöt vaikuttavat sisäisen digitalisaation edistämiseen? Toisaalta pilviteknologian kehityksen myötä on todennäköisesti havaittavissa valtavan paljon enemmän tekoälyä ja koneoppimista hyödyntäviä hankkeita innovatiivisten pientenkin organisaatioiden hankekartoilla,