Merkityksellinen työympäristö syntyy keskustelun kautta

Paula ViikariSovin hyvin aamujuniin, joissa kirjoittamattomana sääntönä on hiljaisuus. Ei puhuta eikä tupata toisen reviirille, vaan annetaan jurottaa ja heräillä siihen tahtiin kuin itse haluaa. En muutenkaan ole luontaisesti se tyyppi, joka sujuvasta minglailee porukassa ja juttelee mukavia. Kun näin kuitenkin teen, se vaatii minulta aina vähän extraa, tietoista läsnäoloa ja huomion kiinnittämistä siihen, mikä on olennaista. Näistä lähtökohdista jotkin työpäivieni haasteet ovat ehkä aikalailla muunlaisia kuin voisi kuvitella. Keskusteluun antautuminen ja toisten todellinen kuunteleminen ovat kuitenkin niitä asioita, joita teen töissä päivittäin.

Merkityksellinen työympäristö rakentuu yhteisen agendan kautta. Yhteinen agenda muodostuu yhteisen keskustelun kautta. Yhteisissä keskusteluissa puretaan auki sitä, miltä maailma näyttää minusta, miltä se näyttää sinusta ja mihin suuntaan olemme yhdessä matkalla.  Aamujunan jurotus ei ole se tapa, jolla haluan töissä toimia, mutta kieltämättä aina välillä myös normaaliarjessa täytyy tsempata, jotta on läsnä. Johtajan keskeinen rooli työympäristön rakentamisessa on mielestäni sen takaaminen, että dialogi ja yhteisen agendan muodostaminen on mahdollista. Jotta keskustelu saadaan auki, on tunnistettava ja tunnustettava oman tietämisensä rajat ja samalla hyväksyttävä, että jokaisella meistä – myös esimiehillä ja johtajilla – voi olla paljon kysymyksiä ilman vastauksia.

Töiden puolesta olen tutustunut Marcus Buckinghamin kirjaan First, break all the rules. Yksi sen suurimpia anteja minulle on ollut 12 kysymyksen tarkistuslista asioista, joiden pitäisi olla töissä kunnossa jokaisen meidän kohdallamme.

1. Tiedänkö, mitä minulta töissä odotetaan?
2. Onko minulla tarvittavat materiaalit ja välineet, jotta voin tehdä työni hyvin?
3. Onko minulla töissä mahdollisuus tehdä päivittäin sitä, minkä osaan parhaiten?
4. Olenko saanut tunnustusta tai kiitosta hyvin tehdystä työstä viimeisten seitsemän päivän aikana?
5. Välittääkö esimieheni – tai joku muu työpaikalla – minusta ihmisenä?
6. Kannustaako joku työpaikalla minua kehittämään itseäni?
7. Onko mielipiteilläni merkitystä työpaikalla?
8. Saako yrityksemme päämäärä ja missio oman työni tuntumaan tärkeältä?
9. Ovatko kollegani sitoutuneet laatuun omassa työssään?
10. Onko minulla työpaikalla joku, jota voin kutsua “parhaaksi kaverikseni”?
11. Onko joku työpaikalla keskustellut kanssani omasta kehittymisestäni viimeisten kuuden kuukauden aikana?
12. Onko minulle tarjottu töissä mahdollisuuksia oppia ja kasvaa viimeisen vuoden aikana?

Uskon, että muillekin kuin meille aamujunien jöröille keskustelun avaaminen on usein se suurin haaste. Mistä puhuttaisiin, jotta sillä on jotain merkitystä? Mitä minun pitäisi tietää siitä maailmasta, jonka sinä näet? 12 kysymyksen tarkistuslista on yksinkertainen mutta paljastava väline meille jokaiselle. Aivan liian monen kohdalla ensimmäinen kieltävä vastaus tulee ensimmäisen kolmen kohdan aikana tai viimeistään kohdassa neljä. Voiko työn tekeminen silloin olla mielekästä ja tehokasta? Entä kaikki kahdeksan muuta kohtaa?

On helppoa pitää kivaa, jos firmalla menee hyvin. On paljon haastavampaa pitää huolta itsestään ja muista silloin, kun kaikki ei menekään kuin elokuvissa. Näinä päivinä harva asia menee. Uskon itse vakaasti siihen, että etenkin huonoina aikoina yllä olevaa listaa kannattaa jokaisen johtajan ja esimiehen tuijottaa tiiviisti. Markkinatilanteet, yllättävät kriisit tai muut suuretkaan heilautukset eivät saa vaikuttaa siihen, minkälaista työympäristöä ylläpidämme ja rakennamme. Ei ole varaa puolittaisiin työsuorituksiin tai siihen, että työpaikalla iso osa energiasta menee pahoinvoinnin purkamiseen tai epäolennaisuuksiin.

Nyt on se aika, jolloin keskustelua täytyy pitää yllä. Nyt on juuri se aika, jolloin on entistä tarkemmin pidettävä huolta siitä, että työn peruspalikat ovat kunnossa. Kirkkaampi huominenkin on tulossa.

Kirjoittaja on Valio Oy:n mehutehtaan tehtaanjohtaja.