Olipa kerran Keke. Keke oli muuten aika hiljainen kaveri, mutta pääsi kerran tai pari vuodessa pätemään oikein kunnolla. Tyypillisesti Keken hetket parrasvaloissa olivat vähemmän dramaattista peruskauraa: miksi kompensaatiosta ei voida keskustella juuri nyt; ihan kiva, että osaat myös ranskaa; aivan liian kova myyntitavoite, mutta kokeillaan nyt sitten; olisiko mahdollista saada oma työhuone. Hykerryttävimpiä tilanteita Keken mielestä olivat sellaiset, joissa häntä ei oikeastaan kaivattu kenenkään läsnäolijan toimesta, mutta kaikki tiesivät, että prosessinmukaisesti luvattu aika oli pakko hänelle suoda. Joskus kävi niin, että shown dominoiva osapuoli täräytti täysin puun takaa: ”Valitettavasti sinun suorituksesi on kautta linjan ollut heikonlaista…”; silloin Keke otti popcornit esiin.

Usein kului puoli vuotta tai jopa vuosi, ennen kuin Kekeä taas tarvittiin. Paperilomakkeet kaivettiin esiin, excelit aukaistiin, järjestelmän salasanoja muisteltiin. Tyypillisesti kului hetki osapuolten muistellessa mistä ihmeestä viime kerralla oli ollut kyse. Ihmettelyjä ja selityksiä. Palautetta kolme kuukautta sitten päättyneestä projektista. Uusia tavoitteita ja hatarasti niihin sidottuja mittareita. Pyristelyä jakaa satikutia ja glooriaa.

Koitti uusi aika, ja Keke lensi pihalle monista yrityksistä. Isoistakin! Joidenkin uudempimielisten firmojen osalta Keke käännytettiin jo ovelta, vaikka tämä yritti esittää monenmoisia suosituksia. Keke ei voinut ymmärtää, miksi pari tuntia töitä pari kertaa vuodessa oli niin vaikeaa löytää. Parhaiten se sai jalkansa ovenväliin paikoissa, joissa haluttiin ”edes jotain”.

Kuka vei Keken hommat?

Ake, arkijohtamisen airut otti asiakseen tuoda tavoitteet, mittarit, seurannan ja palautteen jokaiseen päivään tai ainakin joka viikolle. Niin usein kuitenkin, että jokaiselle saatiin reaaliaikainen näkemys siitä, mitä hänen pitää tehdä, kuinka paljon ja millä kriteereillä, kuka tekee mitäkin, ja onko päivän tilanteessa jotain, mihin erityisesti pitää mukautua. Palanpainikkeeksi Ake suosittelee kaiken järkevästi visualisoitavissa olevan visualisoimista tavalla tai toisella. Moni ei uskonut Akeen ja väitti tämän haukkaavan aivan liikaa aikaa, kunnes huomattiin tämän esittävän vain tavan johtaa arkea ja sitä paitsi saavan aikaan hitonmoisia tuloksia.

Osku puolestaan toi rotia osaamisasioihin. Järkevä ja suunnitelmallinen tapa tarkastella osaamista oli monin paikoin todella tervetullutta. Osku ei niin huolehtinut, monestiko häntä vaivattiin vuoden aikana. Muutama kerta vuodessa riitti ison kuvan maalaamiseen. Matkan varrella piti muistaa tsekata, että suunta oli oikea ja tarttua toimeen, jos ei ollut.

Henkka oli huomattavasti kriittisempi esilläolostaan; kaikenlainen hyvinvointi oli sen mielestä niin olennainen osa onnellisen työn reseptiä. Henkka ei kuitenkaan ollut varsinaisesti huomionkipeä. Jos kaikki oli hyvin ja työntekijä mennä porskutti iloisena, hän tyytyi lyhyisiin keskusteluihin ja arjen lomassa havainnointiin. Epäilysten herätessä Henkka terästäytyi ja vaati toimintaa heti paikalla, muuten tiesi ennen pitkää saavansa seurakseen koko joukon muuta porukkaa töitään sotkemaan.

Make oli kaveruksista selkeästi hankalin tapaus. Motivaatio oli niin suuri mysteeri osalle esimieskuntaa, että vaikka siitä olisi ollut hyvä vaihtaa muutama sana huomattavasti nykyistä useammin, kukaan ei oikein tajunnut, mitä Make tarkoitti. Make yritti ajaa omaa agendaansa Aksun tai Ossin kanssa samoihin palavereihin, mutta huomasi, että töitä oli vielä tehtävänä.

Keke ymmärsi, ettei vanhoilla konsteilla ollut enää virkaa ja päätti muuttaa strategiaansa. Hän joutui myöntämään, että kerta vuodessa oli nykyaikana aivan liian lavea tarkasteluväli asialle kuin asialle. Keke haali osaamista reaaliaikaisista suorituksen mittareista ja kaikenlaisista palautekanavista, ja muuttui kameleonttina tavoitejohtamisen ekspertiksi. Hän myös liittoutui Peran kanssa, sillä tiesi, ettei Peran palkitsemisasioita voitu käsitellä ilman – no sitä, mistä niitä palkintoja kuului saada. Nipullinen uusia ideoita kainalossaan Keke kiertää nyt yritysten ovilla kolkuttelemassa ja etsimässä omaa paikkaansa. Kuulitko ovelta jotain?

Cloudriven & Azets -yhteistyö

  

Lue myös blogisarjan aiempi kirjoitus: Luottamus käy ketteryyden edellä

---