Artikkelit

Kangasala-Jukola järjestettiin menneenä viikonloppuna keskellä kauneinta hämäläistä maalaismaisemaa Raikun kylässä, Heponiemen maastoissa. Cloudrivenin sitkas veljeskatras suuntasi historiassaan seitsemänteen Jukolan viestiin luottavaisin tunnelmin. Olihan takana rankka vuosi Veli-AJ:n järjestämillä Suunnistus ja juoksutekniikat tiheiköissä, pyörivin kivin ja lohkarein varustetuilla poluilla -kursseilla. Näiltä kursseilta ammennetuin opein lähdimme kohti tätä mystistä ja tarunhohtoista viikonloppua kuitenkin myös hieman pelonsekaisin tuntein. ”Koskaanhan ei tiedä mitä sieltä tulee vastaan, vaikka harjoitusmaastoissa olisikin käyty taajaan”, totesi lakonisesti yksi joukon konkareista Tohtori Tolonen virittäen kirkuvan punaisia suunnistussukkia jalkaansa. Jo legendaksi taannoiselta Lappeenrannan keikalta muodostuneet keltaiset Haisaappaat oli jätetty kuitenkin toiveikkaasti pääkaupunkiseudulle, olihan sääkartoille piirretty suunnistuksen kuningastapahtuman ajalle pelkkää poutaa ja sunnuntaille jopa hieman hikoiluttavia lukemia.

 

Itse suuntasin jo perjantai-iltana paikalle suoraan kotiseudultani Patagonian ylängöltä, jossa olin viettänyt viimeiset kuukaudet harjoitellen. Ovathan nuo kotiseutuni maastonmuodoiltaan ja kasvustoiltaan täysin identtiset Heponiemen karttaan verrattuna. Heti paikalle päästyäni totesin, että nyt ovat tapahtuman käytännön järjestelyt onnistuneet hienosti. Välimatkat teltta-alueelta ja parkkipaikoilta itse kisakeskukseen olivat inhimilliset ja itse kisakeskuksessa kaikki palvelut olivat pienen matkan päässä.

”Joko on teltta pystyssä”, kysyi joukkueemme voimasuunnistaja Pitkäsen Matti whatsappissa perjantaiehtoolla. Totesin, että kaikki alkaa olla valmiina Cloudrivenin leirissä viikonlopun koitoksia varten. Pieni tihkusade ja viima perjantain ja lauantain välisenä yönä enteili kuitenkin vain sitä, että Jukolan yössä tultaisiin näkemään ja kokemaan Pohjolan yötön yö sekä auringon laskun että nousun osalta mitä kirkkaimmassa muodossaan.

 

Lauantaina kun Venlat säntäsivät hämäläiseen talousmetsään pitkältä pääsuoralta, oli selvää, että joukkueemme uudistettu taktiikka saattaisi toimia. Ennakkoon tihkuneet tiedot siitä, että lähtösuoralla olisi lähes mahdotonta tehdä ratkaisevia eroja pahimpiin kilpailijajoukkueisiin nähden osoittautuivat oikeiksi. Lähtöruutumme sijaitsi kerrassaan loistavalla paikalla kilpailijoihimme nähden. Sieltä avautui mainio taktinen näkymä tarkkailla hetken kilpakumppaneidemme menoa ennen ratkaisevia iskutuksia. Pääsimmehän lähtemään 1769:stä lähtöruudusta. Asetimme avausosuudelle joukkueemme vikkeläkinttuisimman, gasellimaisen Roinisen Mikon, jonka oli määrä ampaista ennen ensimmäistä väliaikarastia jo lähes kärjen tuntumaan.

 

Täsmälleen klo 2300 lähtölaukauksen ja kovaäänisen särinän kirvoittama sonnilauma säntäsi hämärtyvään metsään. Seurasimme jännityksestä kankeina, kuinka laatimamme taktiikka toimi aukottomasti. Mikko hyödynsi heti ladun auettua sprintteriin ominaisuuksiaan ja ensimmäiselle väliajalle tullessaan oli jo noin 1000 joukkuetta saanut nieleskellä hämäläistä humuspölyä, kun avausosuuden viestinviejämme oli laittanut vinkkarin päälle.

 

Pääsin itse matkaan toiselle osuudelle Mikon tuodessa kartan vaihtopuomille toivottaen hyvää reissua ja kertoen että varo irtokiviä ja lohkareita äläkä syöksy montussa olevalle rastille puolentoista metrin jyrkänteeltä tiikerihypyllä (se ei kuulemma tuo ratkaisevaa aikaeroa vielä tässä vaiheessa yötä). Näitä teesejä hyödyntäen lähdin louhimaan rasti rastilta eteenpäin. Matkaan mahtui paljonkin tapahtumia, mutta yksi on erityisesti piirtynyt unohtumattomasti verkkokalvoilleni. Kuvitelkaa mieleenne kirkas kesäyö, juuri siinä kohdassa yötöntä yötä, kun Etelä-Suomessa aurinko on sen pienen hetken maillaan. Hämärässä jokunen suunnistaja juoksee niityn reunaa ja niityltä nousee pieni usva. Märällä iholla tuntuu usvan aiheuttama viilennys ja kaukana niityn toisella laidalla näkyy pieniä valojuovia, kun toisella hajonnalla olleet suunnistajat kirmasivat kiimassa kohti seuraavaa rastia. Jokaisesta käymästäni Jukolasta on jäänyt unohtumattomia näkymiä limbiseen järjestelmääni ja tässä kohdin jo tiesin, että tämä olisi yksi niistä. Tällaiset näkymät ovat yksi syy siihen, miksi haluan aina juosta Jukolan yö-osuuden, mikäli vain mahdollista. Yö luo tähän tapahtumaan sanoinkuvailemattoman, salaperäisen ja maagisen tunnelman kaikessa mahtavuudessaan.

Lisäksi toinen syy Jukolan kokeneiden suunnistajien halukkuuteen kokea tapahtuma aina uudestaan on viimeisen rastin leimaamisen tunne, kun tiedostaa sen helpotuksen ja onnen tunteen. Kaikki rastit löytyivät, muutaman sadan metrin päässä odottaa seuraavan osuuden karttaa veljes valmiina puomin takana. Se ennakkoon tuntunut pieni pelko ja valtava jännitys purkautuu suurena tunnevyörynä, kun laittaa viimeiset voimanrippeet peliin loppusuoralla.

 

Cloudrivenin Jukolan viestin vienti jatkui seuraavilla osuuksilla kerrassaan onnistuneesti. Kolmannen osuuden viestinviejä, hapenottokykynsä täydelliseen minttiin hionut Kuopion poraaja selätti Heponiemen nousut loikalla. Lamppukaan ei ruuvailuista huolimatta pysynyt siinä kyydissä Matin otsalla vaan otsalampusta tuli matkan aikana kyynärvarsilamppu. Se ei kuitenkaan matkantekoa hidastanut. Neljännen osuuden suoritettuaan joukkueemme kauhumies Janne virkkoi, että kyllä tämä kilpasuunnistus on helppo laji. Mies oli hyödyntänyt suunnistuksen perusoppeja: käännä kartta oikeaan suuntaan, ota kompassilla oikea suunta ja etene mahdollisimman nopeasti kompassin osoittamaan suuntaan. Tällä metodiikalla hän oli kulkenut rastilta toiselle, vaikka juoksuletkat olivat kimpoilleet välillä täysin toisiin suuntiin vain könytäkseen seuraavalle rastipaikalle kysymään Jannelta, että voisitko kertoa missä ollaan.

Viidennelle osuudelle starttasi joukkueemme tämän vuoden mystisin hahmo. Tällä kertaa jo legendaksi muodostunut pipo oli vaihtunut ruusupaitaan ja se siivitti viestinviejämme ennenkuulumattomaan lyöntiin. ”Pieniä pummeja tuli mutta ne korvattiin juoksuvoimalla” aprikoi veljemme maalialueen haastattelussa. Kuutososuuden luottopakkimme Tohtori Tolonen ei ennakkoon osannut kertoa mitä osuudelta voisi odottaa. Osuus kuitenkin taittui ennätysajassa, vaikka Tohtori hieman kriittisin sanoin kehuikin hämäläisen talousmetsän maastopohjaa ja ratamestarin mielenmaisemaa maalialueella.

 

Joukkueemme ylivoimaisen ikänestorin AJ:n kirmatessa metsään oli jo selvää, että joukkueemme sijoitus tulisi kohentumaan roimasti edellisestä vuodesta. Olihan AJ hionut koko vuoden juoksuvoiman ja nopean suunnanoton lisäksi rastinleimaustekniikkaansa. Eikä suotta. ”Kaikki sekunnit on otettava pois tässä iässä mitä on jaossa”, AJ kertoili hyväntuulisena teltalla sykkeen jo hieman tasoituttua. Olipa viimeisellä kilometrillä sattunut samaan rytäkkään myös olympiavoittaja Hannu Manninen etsiskelemään samoja rasteja. Viimeisen rastin leimauksen jälkeen oli näiden kahden veijarin kesken vedetty kunnon otatus loppusuoran mittelössä. Molempien osalta kilometriaika viimeisen 300 metrin osalta painui huomattavan alas tästä mittelöstä ja tasaväkisestä kiristä johtuen.

 

Lopputuloksena tänä vuonna Cloudrivenin ykkösjoukkue sijoittui kunniakkaalle 827. sijalle. Tällainen suoritus vaatii kaikilta joukkueen jäseniltä sitkeyttä, sinnikkyyttä, väsymyksen sietokykyä, tarkkuutta, huolellisuutta ja kaverin kannustamista. Maalissa kaikki palkitaan. Verta, hikeä ja onnen kyyneleitä. Ne ovat mitä mainiointa voimavaraa, jolla jaksaa kirkkain mielin suunnistaa kohti arkielämän seuraavia rasteja.

Tsekkaa myös viime vuoden fiilikset tästä.

Cloudrivenin pelkäämätön suunnistusjoukkue, joukkueenjohtajan ytimekkäästi markkinointitarkoituksissa nimeämä cloudriven.fi (1310), saavutti viikonlopun Lappee-Jukolassa kaikkien aikojen parhaan tuloksensa: sijoitus parani kokonaiset 407 sijaa, ja joukkueen lopullinen sijoitus oli maaginen 903. Kahden laihan vuoden jälkeen piiskaamiseen ja uhkailuun perustuvat valmennusmenetelmät ovat tuottaneet vihdoin halutun tuloksen.

Cloudrivenin pelkäämätön Jukola-joukkue, digiajan hengessä nimetty cloudriven.fi (#1299), otti Paimion Louna-Jukolassa komean torjuntavoiton, vaikka sijoitus hieman putosikin viime vuodesta. Joukkueen sijoitus oli tänä vuonna 1306.

Cloudrivenin tämän vuoden Jukola-matkaan mahtui vastoinkäymisiä. Ykkösjoukkueen viidennen osuuden luottosuunnistaja Anu ”Sisu” Nevalainen sairastui ennen kisaa, eikä uskaltanut riskeerata alkavan kesäkauden muita koitoksia Jukolan tähden. Selvästi pettynyt Nevalainen oli kuitenkin tyytyväinen kuluneeseen harjoituskauteen ja osallistui Jukolaan huoltojoukoissa.

”Kuljetin joukkueen teltalle onnistumisen kannalta välttämättömiä varusteita, kuten allergialääkkeitä, retkituolin ja riippumaton. Näin kannoin oman korteni kekoon, vaikka harmittaahan tuo, että ei päässyt juoksemaan”, Nevalainen kertoo.

Vain muutama tunti ennen juoksujärjestyksen ilmoittamista kisaorganisaatiolle Nevalaisen osuuden juoksijaksi varmistui Benjamin ”Bennu” Ilvonen, joka suoriutui vaikeasta tehtävästään mainiosti. Bennun osuudella joukkue voitti huikeat 52 sijaa.

Koettelemukset jatkuivat heti lähdön jälkeen lauantaiyönä, kun monivuotiselle laina-ankkurille, Solteqin projektisankari Mikko Roiniselle nousi yllättäen korkea kuume. Todettuaan tilanteen joukkueen kapteeni, teräsmies Tuomas Kesti teki vaikean, mutta rohkean päätöksen: Roininen ei juoksisi aamulla. Omia energiatasojaan ja luonnonvoimia uhmaten kapteeni Kesti päätti juosta kakkososuuden lisäksi myös ankkuriosuuden.

Vastoinkäymisistä huolimatta Jukola sujui koko joukkueen mielestä mainiosti, ja sijoitus oli olosuhteisiin nähden hieno torjuntavoitto.

Käytiin poikien kanssa tarkistamassa, että harjoitusrastit oli oikeissa paikoissa. #jukola #suunnistusta #1299

A photo posted by Mikko Roininen (@mikkoroi) on

Jukolan viestin lähtöön aikaa alle 2,5h ja jo nyt ostetaan joukkueelle lamppua. #Jukola #pimeys #valollayöhön #kohtasealkaa @haonpera A photo posted by Mikko Roininen (@mikkoroi) on

#Jukola 2015 on nyt taputeltu. Ihan kiva reissu, vaikka oma suorituksen pilasi sairastuminen. @haonpera lla oli fiilikset korkealla maalisuoralla! Ensi vuonna uudestaan. #Jukola2016

A photo posted by Mikko Roininen (@mikkoroi) on

Päivitys 30.6.2014: Lopullisissa tuloksissa Coudrivenin sijoitus on 1299. Katso tulokset.

Cloudrivenin ykkösjoukkue cloudriven.fi sijoittui viikonlopun Kuopio-Jukolassa sijaluvulle 1296. Matkaan lähdettiin numerolla 1292, joten viime vuoden Jämsä-Jukolaan verrattuna takapakkia tuli neljä sijoitusta. Ensimmäisen osuuden juoksija Antti Jokinen arvioi haastattelussa, että ”suoritus oli ihan ok, mutta parannettavaa jäi”. Rivien välistä on luettavissa, että joukkue lähtee ensi vuonna Louna-Jukolaan entistäkin nälkäisempänä.

Joukkueen tulos Jukolassa 2014

Joukkueen tulos Jukolassa 2014 (ks. kaikki tulokset)

Kuopiossa kisasi yhteensä 1628 joukkuetta, mikä on muutama enemmän kuin viime vuonna Jämsässä. Vehmersalmen haastava maasto yllätti kuitenkin Espoon lakeuksiin tottuneet suunnistajalupaukset.

”Savolainen vuoristo imi reisistä mehut, mutta kaikkeni annoin, vaikka suuta kuivasi”, kommentoi joukkueen sitkein nainen, vitososuuden juossut Anu Nevalainen.

Vakavimmilta henkilövahingoilta vältyttiin, vaikka kakkososuuden alussa koettiinkin uhkaava vaaratilanne. Joukkueenjohtaja Tuomas Kestin maailma pimeni.

”Otsalamppu osui oksaan ja lampun kiinnitysmekanismi hajosi. Suunnistin sitten sokkona, kunnes aamuaurinko valaisi taas tienoot”, Kesti kertoo. Hämäräsuunnistus ilman apuvälineitä on Kestille kuitenkin tuttua Riihimäen yöstä. ”Harjoittelu auttoi, enkä panikoinut tilanteessa.”

Ankkuriosuuden luottojuoksija, Solteqilta lainattu Mikko Roininen teki viestin viimeisellä osuudella huikean loppukirin. Hän oli koko osuuden 735. ja nosti joukkueen sijoitusta lähes sadalla. Roinista ei tavoitettu enää sunnuntaina kommentoimaan onnistunutta juoksuaan. Joukkueelta saadun tiedon mukaan hän oli vaihtanut välittömästi ankkuriosuutensa jälkeen vapaalle.

Jukka Koskenkanto hengähtää suorituksensa jälkeen Jämsä-Jukolassa 2013.

Jukka Koskenkanto hengähtää Jämsä-Jukolassa 2013.

Viimevuotisen Jukola-menestyksen innoittamana Cloudrivenin kovakuntoinen ja huippuunsa treenattu kisajoukkue aikoo panna tämän vuoden Kuopio-Jukolassa paremmaksi. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kisattava pelillistetty juoksutapahtuma, jota suunnistukseksi myös kutsutaan, järjestetään 14. – 15.6. Kuopion Vehmersalmen Rytökylässä.

Cloudrivenin Jukola-joukkueen johtaja, arvostettu riihimäkeläinen urheilumies Tuomas Kesti on toiveikas ja uskoo, että kovalla työllä ja hiellä sijoitusta on saatu parannettua merkillisesti.

”The race will be good. Annamme kaikkemme ja vielä vähän enemmän. Ei muuta kuin voitolla metsään”, Kesti arvioi.

Mitä tahansa voi kuitenkin tapahtua, ja kaikki on kiinni joukkueen päivän suunnistuskunnosta. Valmentaja Kesti on vahvistanut kisajoukkueen kokoonpanoksi seuraavaa:

1. Antti Jokinen, 10.0 – 10.2 km, nousua 370 m, hämärä/pimeä
2. Tuomas Kesti, 11.4 – 11.6 km, nousua 400 m, pimeä
3. Antero Törhönen, 10.0 – 10.3 km, nousua 450 m, pimeä/hämärä
4. Jukka Koskenkanto, 7.5 – 7.7 km, nousua 315 m, hämärä/valoisa
5. Anu Nevalainen, 7.6 – 7.7 km, nousua 285 m, valoisa
6. Janne Haonperä, 10.6 – 10.8 km, nousua 390 m, valoisa
7. Mikko Roininen (lainassa Solteqilta), 13.9 – 14.1 km, nousua 375 m, valoisa

Osuuksien yhteispituus on 71.9 kilometriä ja nousua on yhteensä 2385 metriä. Joukkueen suoritusta voit seurata suorana Yle Areenasta. Jos viime vuoden merkit pitävät paikkansa, vauhdistaan tunnettu kolmososuuden kuoripoika Antero Törhönen esiintyy myös tulevana viikonloppuna televisioyleisölle.

”Karttaa taisin mullasta pyyhkiä siinä tv-rastilla viime vuonna. Sen verran kovaa tuli kynnettyä. Terveisiä kotijoukoille!” kommentoi Törhönen.