Cloudriven pyörähti Porvoossa

Menneenä viikonloppuna Cloudrivenistä lähti peloton joukko sotureita kohti Epoon kylää Porvoossa, missä järjestettiin Venlojen ja Jukolan viestit. Mukana porukassa oli sekä ensikertalaisia että vuosien koulimia konkareita. Tämä oli Cloudrivenin Jukola-historian 10. osallistumiskerta. Ilmassa oli siis suuren juhlavuoden tuntua myös sen takia, että ensimmäistä kertaa Cloudrivenin historiassa matkaan lähti sekä Venlojen että Jukolan joukkue.

Takana oli kuukausien tiukka harjoitusjakso, jossa oli selätetty ratamestarien asettamia haasteita iltarasteilla niin Pääkaupunkiseudulla, Uudellamaalla, Savossa kuin Kanta-Hämeen viidakoissakin. Päätös joukkueen jäsenistöstä on aina vaikea, koska valinta pitää tehdä niin laajasta joukosta halukkaita ja niin tälläkin kertaa, virkkoi Venla-joukkueen johtaja Hanna. Mukaan ykkösjoukkueeseen pääsevät kuitenkin vain ne, joiden arvioidaan soveltuvan parhaiten kyseiseen maastotyyppiin ja jotka ovat onnistuneet virittämään kuntohuippunsa juuri oikeaan ajankohtaan.

Vaikka Poudan Pekka oli aprikoinut elohopean nousevan viikonloppuna huikeisiin lukemiin, nostettiin telttapaikalle rohkeasti asumukset pystyyn heti perjantai-iltana.

Korkeat lämpötilat aiheuttavat aina haasteita valmistautumiseen, kun tankataan mahdollisesti pitkäänkin kestävään suoritukseen sykealueen maksimeissa, kertoili leppoisissa tunnelmissa Cloudrivenin Jukola-joukkueen 10-kertaisella kokemuksella kaikenlaisissa liemissä keitetty, Patagonian ylängöltä kotoisin oleva sherpa Jose Curry. Suolatasapainosta on syytä huolehtia mahdollisimman hyvin etukäteen, mikä monesti unohdetaan, kun saavutaan korkean paikan leiriltä takaisin merenpinnan tasolle.

Joukkue löysi ensimmäisen rastin ilman minkäänlaisia apuvälineitä jatkaen nesteytystä Josen ohjeiden mukaisesti.

Itse juhlapäivä valkeni auringon ilmestyessä horisonttiin neljän maissa aamulla kiurujen ja töyhtöhyyppien livertäessä. Yöosuuksien viestinviejät saapuivat tuolloin alkulämmöiltä Cloudrivenin leiriin harkkaotsalamppujen akkujen vinkuessa viimeisiään. Valmiina ollaan, tuli mitä tuli. Ei tässä otsalamppuja ole ennenkään yöosuuksilla tarvittu.

Venlojen lähtöön ryhmittäytyi kaiken kaikkiaan yli 1600 joukkuetta, Sofian kantaessa Cloudrivenin Venla-joukkueen lippua kunniakkaasti läpi haastavan ensimmäisen osuuden reitin. Kisakeskuksessa seurattiin silmä kovana Jukola-sovelluksesta väliaikarastien kilahduksia ja Laura pääsikin matkaan ennakolta arvioidussa ajassa. Yllättävän paljon reitillä pääsi suunnistamaan yksikseen ja tekemään omia reitinvalintoja, summeerasi Sofia avokallioisen maaston tarjoamia kokemuksia.

Laura ampaisi matkaan uutuuttaan hohtavilla piikkareilla ja jälki oli sen mukaista. Mervin ottaessa kolmannen osuuden kartan vastaan vaihtopuomilla, oltiin joukkueenjohdon laatimaa ihanneaikaa edellä noin 52 sekuntia. Kolmannen osuuden viesti vietiin virheettä ja sujuvasti läpi. Ankkuri-Anulle joukkueenjohto oli antanut vain yhden ohjeen ja se kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan: nyt kaikki peliin. Osuusajat ja sijoitukset osuudella kertokoot omasta puolestaan, miten hyvin ohje oli mennyt perille.

“Ensi vuonna uudestaan,” kuului yhdestä suusta Cloudrivenin Venlojen pitäessä päätöspalaveria porvoolaisen illan hämärtyessä.

Jukolan veljesten urakka käynnistyi Cha-cha-chaan kaikuessa Epoon kallioista kisakeskuksessa. Pölypilven vasta laskeuduttua lähtöalueella alkoivat väliajat kilisemään tuttuun tahtiin, kun viestiä vei eteenpäin joukkueen rastikone Henkka. Viime vuosina Jukolan yöhön tuttavuutta tehneen Mikon oli syytä ottaa teltta-alueella siivet selkään, jotta ehti kakkososuuden vaihtopuomille ajoissa.

Josen kolmannen osuuden aloitus ei ollut mitä mainioin hänen astuttuaan maa-ampiaispesään matkalla toiselle rastille. Vauhtia tapahtuma kuitenkin lisäsi viestinvientiin, ainakin hetkellisesti. Joukkueen viilipytty, tarkkuussuunnistuksen mestari ja Alahärmän oma poika Jukka otti tyynesti neljännen osuuden kartan käteen ja huikkasi puomilla, että riipaistaan tämä nyt tästä pois kuleksimasta. Katsellaan ensi vuonna sitten lakeuksilla, kuinka kulukoo ja kuka on kuka. Mikko huokasi viitososuuden kynnyksellä, että eihän täällä ole edes kuuma, viitaten edelliseen Jukola-kokemukseensa Hollolasta vuosien takaa. Jättäen samalla juomarepun teltalle. Toni, ensikertalaisena Jukolassa lähti matkaan varmoin kestävyysurheilijan ottein. Maalissa hän tokaisi ennätysajan tehneenä, että tätähän voisi vaikka alkaa harrastamaan.

Matilla oli takanaan erilainen valmistautuminen Jukolan ankkuriosuuteen kuin aiemmin. Perjantai-illan voimatreeni oli jäänyt vajavaiseksi, hän pohti. Paikallisella punttisalilla oli nimittäin tanko katkennut maastavetosarjan alkulämpöjen aikana ja nyt ei ollut varmuutta ovatko takareidet valmiina Epoon tiheikköihin. Jälki seiskaosuudella oli kuitenkin totutun laista.

Joukkueenjohdon purkupalaverissa kisan jälkeen todettiin, että tavoitteet viikonlopulle oli saavutettu. Etukäteen teemoiksi oli asetettu hauska yhdessäolo ja itsensä voittaminen. Iloisin ilmein purettiin leiriä ja suunnattiin kotimatkalle. Kymmenen Jukolan kokemuksella voin sanoa, että se on huikea kokemus. Kun aletaan lähestyä viimeisiä rasteja ja kuulutukset kisakeskuksesta alkavat kuulua, on haasteiden voittamisen euforinen tunne ja adrenaliiniryöppy valloillaan. Vain harvassa urheilulajissa tai tapahtumassa pääsee maallikkona samalle lähtöviivalle ja samalle radalle kaikkien maailman ehdottomaan eliittiin kuuluvien kanssa yrittäen voittaa samat haasteet.

Tästä suunnaten toiselle kymmenelle Cloudrivenin Jukolan historiassa. Ensi kerralla taas uudenlaiset kujeet. Sitä ennen aurinkoista kesää kaikille!

Lisätietoja: 

Jukka Koskenkanto
Toimitusjohtaja
+358 50 560 4607
jukka.koskenkanto@cloudriven.fi 

Ota yhteyttä