Teoriaa ja demoa − mutta missä suhteessa?
Tästä ei ole kovin montaa vuotta, kun vielä työskentelin yläkoulun matematiikan ja tietotekniikan lehtorina. Tuolloin yleisenä totuutena pidettiin sitä, että jokaisella oppijalla on oma ominainen oppimistapansa. Yksi oppii parhaiten kuuntelemalla, toinen tekemällä ja kolmas lukemalla. Näitä kutsutaan auditiiviseksi, kinesteettiseksi/taktiiliksi ja visuaaliseksi oppijaksi. Tämä on ehkä yleisin malli luokitella oppijoita, tyylijaotteluita löytyy toki muitakin. Tältä pohjalta olen itse rakentanut opettamistapani; jokaisen oppijan täytyy saada opetuksestani irti jotakin.
Osaamista ja tekemistä ei voi opettaa vain teoriaa luennoimalla
Jokin aika sitten esimieheni määrätietoisesti ilmoitti olevansa kanssani eri mieltä: oppimistyylijaottelu on huuhaata, olennaisempaa on opettaa aihetta sille sopivimmalla tavalla. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin siinä on järkeä. Oletko oppinut täydellisen hiihtotekniikan vain huippu-urheilijoita seuraamalla? Oletko oppinut käyttämään jotakin sovellusta vain luentoa kuuntelemalla?
Asiaa sittemmin enemmän tutkittuani olen havainnut, että oppimistyylimalleihin liittyvissä tutkimuksissa ei ole osoitettu juurikaan näyttöä, että oppimistyylejä hyödyntävä opetus olisi tehokasta. Tutkimuksissa on sitä vastoin huomattu, että kaikki oppijat hyötyvät yhden hyvän opetusmenetelmän käyttämisestä enemmän kuin oppimistyylien mukaisesta jaottelusta.
Mikä sitten on paras tapa opettaa tietoteknisiä taitoja? Jokaisella tuntuu olevan siitä oma mielipiteensä. Usein jopa itse koulutustilanteessa koulutettava saattaa painokkaastikin ilmaista mielestään parhaan tavan oppia asia, jota olen opettamassa. Yhden mielestä SharePointin käytön oppii parhaiten kuuntelemalla opettajan luentoja. Toisen mielestä kaikki harjoittelu pitäisi tehdä siten, että kouluttaja näyttää videotykillä mallia ja koulutettavat toistavat suoritteita mekaanisesti perässä. Kolmas taas uskoo pelkkään harjoittelun voimaan.
Toki edellä luetelluilla tavoilla voi myös oppia, mutta se vie runsaasti aikaa. Jos pelkästään itse kokeilemalla ja tekemällä täytyisi oppia, mikä on SharePointin sivuston ja sivustokokoelman ero, saa kliksutella SharePointia melkoisen kauan.
Uskon vahvasti siihen, että tietty teoriapohja auttaa huomattavasti oppimisessa. Osaamista ja tekemistä ei voi kuitenkaan opettaa vain teoriaa luennoimalla. Tärkeässä roolissa on harjoittelu. Itse uskon, että jos oppijat kliksuttelevat samaan tahtiin videotykin mukaan, mitään merkittävää muistijälkeä ei synny. Tämä tapa on toki houkutteleva, koska se on oppijalle helppo ja säästää koulutusaikaa. Useinhan koulutuksissa yritetään opettaa niin paljon tietoa ja taitoja kuin vain annetussa ajassa on mahdollista.
Toisaalta en usko siihenkään, että suoraan teoriasta voidaan siirtyä itsenäisiin harjoituksiin. Olen saanut hyviä tuloksia sillä, että ensin itse näytän, miten sovellus toimii ja sen jälkeen seuraa koulutettavien itsenäistä harjoittelua. Näin myös oppija joutuu hieman miettimään, mitä tekee ja ratkaisemaan ongelmia omilla aivoillaan; pystyn hyvin auttamaan tarvittaessa. Ainakaan minä en omilla putkiaivoillani kykene yhtä aikaa kuuntelemaan, seuraamaan, omaksumaan ja tekemään.
Tietoteknisten taitojen kohdalla itse olen havainnut hyväksi seuraavan syklin:
1. käydään läpi teoria ja tausta
2. näytetään, miten sovellus toimii käytännössä
3. harjoitellaan itsenäisesti
Taitoa vaatiikin sitten esimerkiksi kokonaisen koulutuspäivän palastelu sopiviksi sykleiksi, että oppijan mielenkiinto pysyy yllä. Koko aamupäivän kestävä luennointi, jota seuraa demoaminen kahvitauolle asti ja vasta viimeisen tunnin harjoittelu ei varmasti pidä ketään hereillä. Kuinka kauan kukin syklin osa kestää ja kuinka monta kokonaista sykliä päivään mahduttaa? Tätä koulutuksen osa-aluetta aion tulevaisuudessa tarkkailla erityisesti, jotta saan oppimistulokset ja -kokemukset mahdollisimman positiivisiksi.
